tiistai 5. toukokuuta 2015

Polku

Kevät ilta herättää tunteita. Ei välttämättä edes voimakkaita, mutta itselleni tärkeitä. Tärkeitä, koska tunnen olevani kunnossa, elämäni on aika makoisaa. Loppujen lopuksi. Mistä nämä tunteet sitten heräävät? Ei mistään ihmeellisestä ja sinun olisi pitänyt olla siellä tietääksesi, mistä puhun. Silti tästä kirjoitan sinulle, joka luet tätä. Aloitin iltani, melkein jo yön, kävelemällä kerrostalosta ulos. Aukaisin pyörän, sytytin tupakan ja keinutin päätä Action Bronsonin tahdissa. Vetäisin syvään raikasta ilmaa, sen jälkeen savua ja mentolia. Annoin ajatuksieni harhailla, nautiskellen rakastella kuulokäytävääni saapuvista soundeista. Tupakan jälkeen lähdin pyöräilemään yksinäiselle polulle kohti kotia. Mutta juuri se yksinäisyys, yksinäisyys on se mistä nautin, sillä polulla. Tyhjä kaupunki, onko nätimpää? Pysähdyin sillalla, kokeilin kaiteelta löytyvää Koff-tölkkiä, josko siellä olisi liru vielä kaljaa. Miksi kirkon risti on punainen lamppu? Jatkoin. Saavuin kotia ja lukitsin pyörän. Raapaisin toisen tupakan tulille ja nautin vielä hetken illasta. Annoin ajatuksieni vielä harhailla, päätin kirjoittaa iltani matkasta tänne. Sinulle. Tipautin tupakan asvaltille ja vetaisin siitä kengällä. Tupakasta jäi musta tuhkaviiva asvalttiin, ajattelin, että siinäpä hieno yksityiskohta. Kiitos.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti