sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Mielettömyys

Mieli, joka luo tyhjästä kokonaisuutta, lisää väriä, täyttää ja vahvistaa. Tavalliset asiat muuttuvat isoiksi, vainoharhaisuus lisääntyy seuraten omaa häntäänsä uudestaan ja uudestaan. Virheistä ei enää opi vastoinkäymisienkään kautta vaan ne vain uusii yhä uudelleen samalla luoden myös uusia. Virheet kääntyvät muiden virheiksi, kun mieli pääsee niitä pyörittelemään. Kaksinaismoralismi saapuu paikalle vahvistamaan jokaista sanaa kaksin käsin. Mieli löyhkää hulluutta, jota se ei itse myönnä, mieli on muuttunut riippuvaiseksi. Vainoharhaisuus on vallannut elämää yhä enemmän ja syyttelyt alkavat jo hyvin hataroilla pohjilla. Mitä hän haluaa vai tietääkö hän itsekkään. Työntää, vaikka haluaisi vetää, ja lopulta syyttää läheisiä kaikkoamisesta.

Miten tähän pitäisi reagoida. Eläminen ympärillä tuntuu välillä mahdottomalta ja parhaimmillaankin vaikealta. Kaikki ympärillä kärsivät mielen vaikutuksesta. Se ei selvästikkään ole tarttuvaa, mutta hyvin vaikeasti hoidettavaa. Muutos pitäisi lähteä jostain syvältä mielen keskipisteestä. Ymmärryksestä, mutta se on vaikeaa, kun jokainen mielen prosessoima sana, teko, muuttuu joksikin muuksi. Lauseet vaihtavat sisältöään ja merkitystään, mikään ei mene perille asti enää. Mikään ei löydä enää lohkoon, jossa järki vallitsee. Kaiken hoitaa mielettömyys. Niimpä kaikki toiminta on mieletöntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti